Bart Braafhart in memoriam

Bart Braafhart, een toeristische ondernemer uit Salla, stierf op 12 februari 2019 in het Centraal Ziekenhuis van Lapland in Rovaniemi. Hij was 61 jaar oud toen hij stierf. Braafhart, geboren in Nederland, reisde in 1978 voor het eerst naar Salla. Aan het einde van de reis schreef hij in zijn aantekeningen dat Salla een plaats was om naar terug te keren. De natuur van Salla had indruk gemaakt.

Dus keerde hij terug in de volgende zomers, dan in de winter en uiteindelijk in andere seizoenen. In 1999 stopte hij met werken als leraar in Nederland en is hij permanent naar Salla verhuisd. De eerste jaren van Braafhart in Salla werden doorgebracht met verschillende toeristische banen in bedrijven, projecten en gemeenten. Hij had onder andere een aanzienlijke impact op de Nederlanders die eind jaren negentig naar Salla reisden. In zijn werk voor toerisme in Salla en Oost-Lapland werd Braafhart in 2002 erkend toen hij tot Laplander van het jaar werd verkozen.

In 2012 richtte Braafhart een eigen bedrijf op, B.Art Collection, dat natuur- en cultuurgidsen en diensten voor reizigers aanbood. Hij maakte uitstapjes met zijn klanten, bijvoorbeeld naar het Tuntsa Wilderness Area en Oulanka National Park. Hij organiseerde ook fotografiecursussen van het noorderlicht en multimedia presentaties over het noorderlicht. Hij was sinds 2013 ook plaatsvervangend lid van de Tourist Board Matka Sallaan.
Braafhart was ongekend geïnteresseerd in geologie, noorderlicht en de Finse natuur en al zijn verschijnselen.
Zijn hoeveelheid kennis was enorm en je kon uren met hem praten, bijvoorbeeld over de opkomst van het noorderlicht, de bewegingen van de aarde en klimaatvariaties. Zijn klanten wisten zeker meer over het noorderlicht en natuurlijke fenomenen dan de gemiddelde reiziger uit Lapland. Braafhart zei altijd: ”Keep an eye on the sky” – houd de lucht in de gaten. Hij realiseerde zijn eigen motto en bracht vele herfst- en winterseizoenen door om de hemel en het noorderlicht te bekijken en foto’s te maken. In de vroege uren van de ochtend stuurde hij vaak door hem gemaakte foto’s van het noorderlicht naar de internationale sites van space agencies. Daar schitterde zijn foto vaak op de voorpagina.
De winter was de drukste tijd voor Braafhart. Klanten waren er genoeg en het noorderlicht werd ’s nachts gecontroleerd. De laatste keer dat we elkaar ontmoetten, grapte Braafhart dat de nachten gelukkig gelukkig bewolkt zouden zijn, zodat hij eens kon uitrusten. De dood van Braafhart is een groot verlies voor het toerisme van Salla. We verloren een vriendelijke, behulpzame en gepassioneerde persoon, die van Salla en zijn dieren in het wild hield. Het zegt genoeg over zijn liefde voor alles in en om Salla, dat hij naar zijn wens in Salla werd begraven.

Tekst: Kati Vesalainen, reiscoördinator van de gemeente Salla.
Vertaling: Guido Nuijten

 

Bekijk ook Bart Braafhart’s in memoriam pagina voor meer artikelen.


Een impressie van de wintersportdag in Jyväskylä

Om kwart voor elf druppelden de eerste mensen binnen bij het restaurant in Laajavuori, op dat moment kwam ook net de verbinding tot stand met de rest van Finland, dus het was opeens even een hectische start. Nadat de kinderen in het restaurant waren gesetteld, waar zij zich te goed deden aan menig kop warme chocolademelk, konden we in alle rust beginnen aan de vergadering. Met 9 personen boven de 16 jaar, was Jyväskylä tijdens de ALV dit keer goed vertegenwoordigd.

Het leukste van de dag was:

Sibe: “Het leukste was skiën, toen ik het tunneltje om heb laten vallen.”

Rosa: “Gewoon naar beneden skiën.”

Lies: “Om weer een keer op de latten te staan en het viel nog best mee. Ik ga het zeker meer doen.”

Alissa: “Glijden naar beneden.” (op de langlauflatten, nadat ze me veel moeite boven was gekomen)

Hanna: “Ik vond het heel gezellig om samen met Alissa te langlaufen.”

Raf: “Naar beneden en dan slippen!”

Severi: “Dat papa op zijn kont viel en Jelmer gewoon doorging.”

Sigurd: ”Het was plezant naar beneden skiën. Het einde van de vergadering, want we waren uitgehongerd. Het buffet zag er niet lekker uit, maar het eten was erg lekker.”

Jarno: ”Leuke locatie, gevarieerde moeilijkheidsgraad”.

Jelmer: ”Dat er Belgen waren!”

Groetjes uit Jyväskylä!


Koningsdag op de Nederlandse school

Het organisatiecomité

Elk jaar wordt er op de Nederlandse zaterdagschool in Espoo ook Koningsdag gevierd. Dit jaar was Koningsdag op zaterdag en kon de school het vieren op de dag zelf. De kinderen hadden in de ochtend gewoon les en na de lunch begon het feest. De weergoden waren ons deze keer goed gezind, want het was de hele dag zonnig en lekker warm. Alles kon dus buiten op het schoolplein plaatsvinden. Na het zingen van het Wilhelmus kon het feest echt beginnen. Er was een vrijmarkt en er waren allerlei activiteiten. Denk daarbij aan het traditionele koekhappen (met echte ontbijtkoek), waterballonnen gooien, schminken, rad van fortuin, grabbelen en het wederom erg populaire spijkerbroek-hangen. Natuurlijk was er ook sap voor de kinderen. Bij het café van de ouders konden koffie en lekker dingen gekocht worden. De opbrengst daarvan ging deels naar de school en deels naar een goed doel. Het Koningsdagsfeest wordt door de school georganiseerd, maar is ook voor mensen die niet verbonden zijn met de school. Het was dan ook leuk om te zien dat er een aantal mensen van buiten de school waren gekomen. Ik wil de school en vooral het organisatiecomité (zie foto) heel erg bedanken voor het organiseren van dit gezellige feest.

                                                           

Mirjam Bilker-Koivula


Koningsdag 2019, Helsinki

Het is mijn eerste Koningsdag in Finland, met de Nederlandse Vereniging in Helsinki, en ik voel me een beetje ongemakkelijk; ik heb het niet zo op grote feesten met allemaal onbekende mensen. Ja, tuurlijk, ik had mezelf opgegeven voor dit feest, uit een behoefte me onder Nederlanders te begeven, mijn eigen taal te spreken, en m’n eigen cultuur te proeven (figuurlijk maar ook letterlijk – ik had gehoord dat er bitterballen zouden zijn). Maar aangekomen bij Villa Kivi, in het zonnetje uit de gure wind, komt het idee in me op terug te lopen naar een van de cafeetjes naast de villa en daar op het terras een kopje koffie te drinken alsof ik me nooit voor deze dag had opgegeven. Het idee vervaagt als ik andere Nederlanders naar de ingang zie komen – vandaag voor mij geen koffie maar Koningsdag.

Binnen hangt een gezellige huiskamer sfeer: er hangen Hollandse vlaggetjes en serpentines in de kleuren van de Nederlandse vlag. Ook de ballonnen zijn rood-wit-blauw. Bij de entree staat champagne klaar en in de ruimte naast de entree staan hapjes en Hollandse oude kaas. De bar is een aantal tafels tegen elkaar aangeschoven met daarop flessen frisdrank en wijn en blikjes bier. Kinderen spelen met een ballon en vullen hun hand en mond met het snoep en de chips die in schalen op de bar staan. Door de luidsprekers speelt een Nederlands popdeuntje, niet té luid zodat je elkaar nog kunt verstaan. De ambassadeur doet z’n woordje, de voorzitter van de vereniging z’n bedankje, en we zingen het Wilhelmus. En zoals beloofd, gaat er ook een schaal met vers gefrituurde bitterballen rond. Waar maakte ik me druk over? Het was een reuze gezellige Koningsdag!

Aagje van der Meer


Koningsnacht in Helsinki, 2019

Koningsnacht en dag is toch wel een van de leukste feestdagen in Nederland. Oranje aan, slingers om en buiten met z’n alle bitterballen en tompoezen eten met een biertje erbij. Dan nog even langs een festival of een paar kraampjes voor 2e hands spullen. Helaas zat ik, net als vele andere Nederlanders dit jaar in Finland tijdens Koningsdag. Daarom besloot ik een Koningsnachtfeest te organiseren in Helsinki. Slingers, vlaggetjes en stickers besteld in Nederland om het een beetje aan te kleden en natuurlijk Nederlandse hits opgezet.

De avond was een succes! Veel internationale studenten kwamen en iedereen kreeg uiteraard een Nederlands vlaggetje op zijn wang geschminkt. Ik had ook nog een quiz over Nederland gemaakt met wat leuke weetjes, waar ik later dan ook veel vragen over kreeg omdat sommige antwoorden ze best verbaasde. Blijkbaar weten sommige mensen niet dat Amsterdam de hoofdstad is, of wat het verschil tussen Holland en Nederland nou eigenlijk is. Guido en Rudy kwamen ook nog even langs, hierdoor is zeker dat iemand bij de quiz aardig wat antwoorden kreeg ingefluisterd.

Na een hele leuke avond in de bar zijn we met een groepje nog naar een club geweest. Iedereen die meeging kreeg een mooie sticker met de Nederlandse vlag op zijn kleding, dus viel het goed op dat wij bij elkaar hoorden. Veel mensen kwamen naar ons toe en tot mijn verbazing wisten heel veel mensen dat dit weekend een feestdag was in Nederland; “Something with the King or Queen”, kregen we vooral veel te horen.

Uiteindelijk dus goed Koningsnacht kunnen vieren en lekker meegezongen met Nederlandse muziek. De rest van het weekend overdag Koningsdag gevierd met andere Nederlandse studenten en bij de Nederlandse Vereniging! Ondanks dat ik niet in Nederland kon zijn tijdens Koningsdag heb ik me goed vermaakt het hele weekend met veel andere Nederlanders en natuurlijk Nederlandse muziek en hapjes!

Sterre van Dijk


Koningsdag 2019 in Oulu

Koningsdag werd dit jaar ook gevierd in de Universiteit van Oulu. De desbetreffende plek die normaal gesproken aangeduid wordt als ‘daar bij de groene kapstokken’, was voor de gelegenheid omgetoverd tot een onvervalst stukje Nederland, compleet met Hollandse gezegdes, oer-Nederlandse spelletjes en natuurlijk Nederlandse hapjes zoals kaasblokjes en brood met hagelslag. Ook de appelstroop ontbrak niet.

Als ik even voor tweeën aankom is iedereen nog druk bezig om de laatste hand te leggen aan de voorbereidingen. Overal hangen rood-witte-blauwe vlaggetjes en oranje ballonnen. Kinderen rennen vrolijk rond en iedereen heeft iets oranje aan. Zoveel oranje heb ik al een tijdje niet gezien. Nederlandser kan het haast niet! Gelukkig had ik thuis ook nog een speldje met de driekleur en een oranje bloem gevonden. Eerst is daar de kennismaking met Aline. We volgen elkaar al een hele tijd op Instagram, maar hadden elkaar nog nooit in levende lijve ontmoet. Ze blijkt net zo hartelijk en enthousiast als haar berichten!

Nadat ik mijn tulpenfoto’s en zeegezichten heb opgehangen is het tijd om verder kennis te maken. Er wonen veel meer Nederlanders in Oulu dan ik dacht en het blijkt dat velen er ook al behoorlijk lang wonen. Leuk om weer eens in het Nederlands te kletsen, maar ook fijn om te horen dat iedereen zo goed Fins spreekt!

Ondertussen konden de feestelijkheden in Nederland op een groot scherm gevolgd worden. De sfeer was ontzettend goed en dat werkte blijkbaar aanstekelijk want veel mensen bleven staan om een praatje te maken en een poging te wagen bij de sjoelbak of het spijkerpoepen!

Dan is het 16.00 uur. Guido Nuijten, die speciaal is overgevlogen uit Helsinki, brengt met ons allen de toost uit en daarna is het tijd voor het Wilhelmus. Vanzelfsprekend is ook het drankje oranje! Blokjes kaas en zelfs zelfgemaakte bitterballen doen de ronde. Finse vrienden en kennissen reageren altijd wat verbaast wanneer ik uitleg dat blokjes kaas een volkomen normale snack zijn op een feestje. Wat er precies in een bitterbal gaat, leg ik ze maar niet uit …

Heel erg bedankt allemaal voor het mooie feest en heel erg leuk om eindelijk kennis gemaakt te hebben met jullie! Tot ziens!

Ester van Dam

Foto’s: Lasse Lehto


Sallatunturi

Bart’s favoriete bezigheid. Mooie foto’s maken van de zo mooie natuur en natuurverschijnselen in en om Salla. Prachtige foto’s heeft hij gedeeld met de vereniging destijds in 2005. Hiervan deze collage.

  • Een Tunturi is een zachtglooiende niet al te hoge berg, waarvan de top boven de boomgrens steekt. In Lapland zijn dat al de bergen hoger dan zo’n 400m. De toppen van Sallatunturi zijn ook bekend met de oude benamingen: grote heilige berg en kleine heilige berg, t.w. Iso Pyhätunturi ja Pieni Pyhätunturi, waarvan de hoogste 479 m is.


B.Art Noorderlicht

  • Het Finse woord voor dit natuurverschijnsel is “revontulet”, wat vertaald kan worden als het vossenvuur. Volgens één van de vele mythes die Finland rijk is, is het noorderlicht de staart van een vos die sneeuwvlokken laat opdwarrelen, en zo het noorderlicht creëert.
  • De kans op poollicht is logischerwijs het grootst in jaren met veel zonneactiviteit. Om de elf à twaalf jaar maakt de zon zo’n “actieve” periode door, wat zich uit in een groter aantal zonnevlekken. De vorige top in deze cyclus maakten we tussen 2000 en 2002 mee. Dat betekent dat we ook de komende jaren weer op meer noorderlicht kunnen rekenen. September en maart schijnen de beste maanden zijn. Hoe verder je naar het noorden gaat, hoe groter de kans om het kleurenspel te zien. In plaatsen als Utsjoki, Nuorgam en Kilpisjärvi kan je het noorderlicht soms wel vier à vijf keer per week zien!

Twee optische phenomenen in de nachtelijke hemel van Salla! Een fantastisch shot van het noorderlicht met een maanhalo in één foto. 

Nawoord: Hoe maak je goede foto’s van het noorderlicht?

  • Allereerst is het van belang om een goede locatie te kiezen. Dat wil zeggen een locatie met weinig strooilicht en met iets op de voorgrond. Noorderlichtfoto’s zonder voorgrond worden gauw saai.
  • Om het noorderlicht te fotograferen is een goed statief heel belangrijk. Zet wel de stabilisatie op je objectief of camera uit. Liefst een statief met isolatie om de poten zodat je het vast kunt pakken zonder dat je vingers er aan vast vriezen. Gebruik verder een groothoeklens en verwijder het UV-filter en andere filters. Dit kan vignettering en rare kleuren en lichtkringen veroorzaken.
  • Zet de camera op de handmatige stand (M).
  • De sluitertijd zet je op 15-25 seconden. Langer dan 25 seconden is niet aan te raden, omdat de sterren dan streepjes in plaats van puntjes worden. Daarnaast worden de mooie noorderlichtexplosies dan wazige lichtbanen en dat is niet wat je wilt.
  • Het diafragmazet je tussen F 2,8 – 5,6, al naar gelang de hoeveelheid licht die er is. Let er op dat de grootste opening vignettering kan geven. Daarbij is een net iets kleinere opening handig als je de voorgrond ook nog scherp op de foto wilt hebben.
  • De ISO zet je tussen 200-1600, ook weer afhankelijk van de hoeveelheid licht en de camera die je gebruikt. Met een fullframe camera kun je meestal hogere iso-waardes gebruiken zonder last te hebben van ruis. Stel de iso liefst zo laag mogelijk in, maar bedenk dat diafragma en sluitertijd meer bepalend zijn voor het uiteindelijke resultaat. Soms beweegt het noorderlicht bijvoorbeeld zo sterk dat je de beweging moet ‘bevriezen’ door een korte sluitertijd te gebruiken. Dan heb je dus een hogere iso-waarde nodig. Eventueel kun je dan de ruisreductie in je camera aan zetten, maar ik fotografeer in RAW en doe dat liever achteraf in de RAW-converter.
  • Vaste waarden voor sluitertijd, diafragma en iso zijn niet te geven, omdat de intensiteit van het noorderlicht varieert. Begin met ISO 640, F 4 en een sluitertijd van 15 seconden. Bekijk dan hoe de foto er op het lcd-scherm uitziet en check ook vooral het histogram!

Bron: https://zoom.nl/artikel/cursussen/23284-noorderlicht-fotograferen-instellingen–locatie–tips-en-apparatuur.html


Barend Braafhart sai äänivyöryn

Vuoden lappilainen -kisan voittaja löytyi Sallasta ja Itä-Lapin erämaista

Jo vuosia Sallassa toiminut ja työstään etenkin Itä-Lapissa tunnustusta saanut matkailukoordinaattori ja matkanjärjestäjä Barend Braafhart on valittu Lapin Kansan lukijaäänestyksessä Vuoden 2002 lappilaiseksi. Hollannissa syntynyt Braafhart on värvännyt erityisesti hollantilaisia matkailijoita Lappiin, ennen kaikkea Sallan seudulle. Hän on myös kääntänyt muiden muassa matkailuesitteitä hollannin kielelle.

Vuoden lappilainen -tittelin saanut Barend Braafhart ei siis ole tuntematon nimi, etenkään matkailun alalla. Hän saikin nyt 13. kerran järjestettävässä lukijaäänestyksessä todellisen äänivyöryn, joka vyörysi enimmäkseen matkailupiireistä niin Itä-Lapista kuin muualtakin. Vuoden lappilaiseksi valitaan henkilö, joka vuoden aikana vaikuttanut Lapissa tavalla, joka äänestäjien mielestä ansaitsee tuon tittelin. Braafhart täytti äänestäjien mielestä tämän ehdon parhaiten vuonna 2002.

Sallalaiset ovat äänestyksen tuloksesta päätellen ottaneet miehen omakseen. Nettimaailman antia taas oli se, että ääniä ei tullut vain Lapista, vaan jonkin verran, oikeastaan useita kymmeniä, myös Lapin, jopa Suomen ulkopuolelta. Ulkomailta tulleet äänet tulivat lähinnä tyytyväisiltä asiakkailta, joille Barend Braafhartin järjestämät elämykset olivat olleet unohtumattomia. Braafhart sai ääniä kaikkiaan 311, kun äänestäjiä tällä kertaa oli yhteensä 1 087.

Monet äänestivät tämänkertaista voittajaa sinnikkäänä ja yhteistyökykyisenä yrittäjänä, joka toiminnallaan on antanut esimerkkiä siitä kuinka myös syrjäseuduilla voidaan luoda työpaikkoja ja lisätä uskoa tulevaisuuteen. Monet hollantilaiset nettiasiakkaat olivat vakaasti sitä mieltä, että Braafhart ja tämän järjestämä ohjelma on heille yksi suurimmista syistä tulla Suomeen ja Lappiin. ”Viime kesä oli perheellemme unohtumaton elämys, siksi tulemme toistekin”. Muuan perhe kertoi tulevansa tänä talvena jo neljännen kerran Sallaan, ”fantastiseen tunnelmaan, jossa palvelu pelaa”. Muuan toinen perhe on tulossa jo viidettä kertaa Lappiin ja Sallaan, jossa Braafhart ”antaa perheellemme ainutlaatuisen mahdollisuuden kokea Lapin eksotiikka ja luonto”.

Perheen piti alun pitäen kokea talvi Ruotsissa, mutta nyt Sallasta on tullut vakituinen lomakohde. ”Tämän miehen ansiosta tuon ainakin neljä ystäväperhettäni Lappiin”, mailailee Donald Macleod Glasgowista Skotlannista.

Saamelaistutkija keräsi toiseksi eniten

Värikkäänä käyvä saamelaiskeskustelu innoitti luultavasti asiasta kiinnostuneita äänestämään lappalaisten historiaa tutkinutta Niilo Tervoa Vuoden lappilaiseksi. Monien äänestäneiden mielestä Tervo on tutkinut saamelaisväestön ja Lapin kylien historiaa ”maakirjoihin perustuvien totuuksien” mukaisesti. Monien mielestä hän tekee lisäksi työnsä pyyteettömästi samalla kun pyrkii työssään rehellisyyteen. Tervon tapana on häntä äänestäneen mielestä ”ensin tutkia, sitten vasta hutkia”.

Kun Vuoden lappilainen -tittelin voittanut Braafhart keräsi äänensä Itä-Lapista ja matkailun alalta, Niilo Tervon äänestyslaput posti toi pohjoisesta, lähinnä Enontekiön, Inarin alueelta. Kolmanneksi tämänkertaisessa äänestyksessä tuli rovaniemeläinen kuoronjohtaja Ene Lillepärk, joka on ”todellinen kuoronlaulun puolestapuhuja” ja ”edistänyt musiikin harrastusta ympäri lääniä”. Ene Lillepärk on ”kulttuurin valon tuoja kaamokseen” samalla kun hän on ”tulisieluinen ja karismaattinen johtaja”.

Kansainvälistyminen näkyy tuloksissa

Tämänkertainen lukijaäänestys heijastaa myös maailman menoa, ennen kaikkea kansainvälistymistä. Lappiin on muuttanut paljon väkeä myös ulkomailta, mikä näkyy myös äänestystuloksissa. Voittaja Barend Braafhart on siis kotoisin Hollannista ja kolmanneksi sijoittunut Ene Lillepärk alkujaan Virosta. Kahdenkymmenen suosituimman lappilaisen joukkoon mahtuivat myös latvialaislähtöinen lentopalloilija Normunds Veinbergs, joka oli viidestoista sekä Ranskasta Suomeen ja Kiilopäälle muuttanut seikkailuyrittäjä Dominick Arduin, joka sijoittui komeasti 18. parhaaksi. Huomiota kiinnittää poliitikkojen ja virkamiesten vähyys kärkitiloilla. Poliitikkoina, mutta myös kansalaisina suositut kansanedustaja Hannu Takkula ja ulkomaankauppaministeri Jari Vilén olivat toki kärjessä, mutta muita politiikkoja ei ollut lähelläkään kärkijoukkoa.

Vuoden 2002 lappilainen Barend Braafhart on saanut Vuoden lappilainen -tunnustuksen, jonka hänelle ojentaa Lapin Kansan päätoimittaja Heikki Tuomi-Nikula.

Perinteisestä virkamieskunnasta vain Utsjoen kunnanjohtaja Jari Kotimäki ja maaherra Hannele Pokka pärjäsivät kohtuullisesti. Urheilijat ja muusikot ovat aina olleet äänestyslistojen kärjessä. Nyt urheilijoitten kärkeä edustivat Mannisen sisarukset Hannu ja Pirjo. Vammaisurheilija Rauno Saunavaara menestyi myös hyvin, samoin kuin lentopalloilija Veinbergs.

Muusikoista suosituin oli muusikko Jari Kujala Kittilästä, joka menestyi viime kesän Kultainen harmonikka -kisassa. Sosiaalialan henkilöistä kannattaa lisäksi mainita huumetyössä ansioituneen sosiaalityöntekijä Unto Matin-lompolon ja valtakunnallisen sydäntunnustuksenkin saaneen toiminnanjohtaja Anneli Laineen menestys tämänkertaisessa lukijaäänestyksessä.

Vuoden lappilainen Barend Braafhart: Yhteistyö on tie menestykseen

Vuoden lappilaiseksi äänestetty Barend Braafhart (45) on puhelias ja välitön hollantilainen, joka runsaat kolme vuotta sitten muutti kotikaupungistaan Rotterdamista Sallaan. Etunimi on lyhentynyt Sallassa puhuttelumuotoon Bart, ja koko nimikin käännetty Pertti Poromieheksi. Rotterdamissa Bart Braafhart työskenteli 20 vuotta opettajana. Sallassa hän on toiminut matkailun markkinointitehtävissä. Viime vuoden helmikuussa hän aloitti työt Koillis-Suomen aluekeskuksen matkailukoordinaattorina. Työpaikka on Sallassa ja työhuone Sallan kunnanvirastossa.

Bart Braafhart sanoo, että hänen tehtävänään on toimia katalysaattorina. Hän yrittää ”tartuttaa” Lapin kuumetta matkailijoihin. Ensin hän teki sitä harrastuksenaan ja nyt se on hänen kokoaikaista työtään. – Matkailussa yhteistyö on tärkeintä, perusta menestykseen. Tuossa prosessissa jokainen on yhtä tärkeä, osista muodostuu kokonaisuus. Vuoden lappilainen -nimityskin on hänen mielestään osoitus yhteistyön voimasta, ja yhteistyöverkoston toimivuudesta. Hän kiittelee erityisesti yhteistyöryhmää, johon kuuluvat Sallan kunta, Sallatunturin matkailuyritykset, Voigt Travel ja MEK.

Lapissa yhteistyön merkitys korostuu

Bart Braafhart toteaa, että erityisesti Lapin matkailussa yritysten on tehtävä yhteistyötä enemmän kuin muualla, koska välimatkat ovat pitkät, alue on harvaanasuttua, matkailijamäärät ovat aika pienet vielä kuitenkin, vaikka luvut ovatkin kasvussa ja kehitystä on tapahtumassa. Hänen mielestään matkailun kehittämisessä tulee pitää kiinni omista erityispiirteistä ja tuotteista. Lapissa on paljon erilaista ja ainutlaatuista tarjottavaa eri paikoissa. Samankaltaistumiseen ei pitäisi pyrkiä. – Omien erityispiirteiden säilyttäminen eri puolilla, saa ihmiset palaamaan uudelleen Lapin alueelle näkemään ja kokemaan uutta.

Bart Braafhart (vasemmalla) korostaa yhteistyön merkitystä matkailussa. Yhteistyön tärkeyden tietää myös Sallan Poropuistoa pyörittävän, osuuskunta Jotoksen väki, joista Hannu Nikka on yksi Bart Braafhartin yhteistyökumppani. Koiravaljakkoajelut ovat eräs Sallan Poropuiston tarjoamista
ohjelmapalveluista.

Elokuussa Suomi jo kiinni

Bart Braafhartin mukaan kehittämistyössä hyvän suunnittelun avulla tulee pyrkiä ympärivuotiseen toimintaan, jotta hotellihuoneet eivät seisoisi tyhjillään pitkiä aikoja. Sen jälkeen on vasta vara lisätä hotellitarjontaa. Matkailualalle työllistymisessä päästäisiin enemmän ammattimaisuuteen, ja eri sektoritkin kehittyisivät, kun toiminta ei pyörisi ainoastaan kausityönä. – Kun suuressa osassa Eurooppaa on kesäloma elokuussa, täällä Suomessa monet matkailukohteet ovat jo sulkeneet tai sulkemassa ovensa, ja tapahtumat ohi. Koulut alkavat, ja osa opiskelijoistakin poistuu työmarkkinoilta. Koko Lapin matkailun imagon kannalta on erittäin valitettavaa, että paikat eivät ole auki enää elokuussa.

Kuin lomalla kaiken aikaa

Lapin kuumeen Bart Braafhart sai jo ensimmäisellä lomamatkallaan kesällä 1978 pysähtyessään kahdeksi yöksi Sallatunturille. – Matkaraporttiini kirjoitin silloin: ehdottomasti paikka, jonne on palattava. Hän palasi Sallaan 1980-luvulla ja vuodesta 1989 lähtien kymmenen vuoden ajan vietti kaikki kesälomansa Sallassa. Vuonna 1995 hän tuli ensimmäisen kerran talvilomalle Sallaan, ja sen jälkeen vielä seitsemän kertaa, kunnes elokuussa 1999 muutti kokonaan asumaan Sallaan.

– Nythän minä olen lomalla kaiken aikaa, kun olen täällä, hän vastaa kysymykseen, onko erilaista elää arkea Sallassa kuin olla matkailijana. – Täällä minä esimerkiksi tiedän, kuinka kauan menee ajomatkaan Sallasta Kuusamoon, mutta Rotterdamissa ei koskaan voinut tietää, sillä lyhyemmälläkin matkalla voi kulua tunnista kolmeen tuntiin. Bart Braafhart sanoo, ettei hän tunne olevansa etäällä edes entisestä kotikaupungistaan, sillä hän kuuntelee hollantilaista radiota. Tietoliikenneyhteydet toimivat, joten hän ei koe eristäytyneensä kauas pois Euroopasta, vaan olevansa hyvinkin osa sitä Sallassa, näköalapaikalla.

Courtesy: Lapin Kansa https://www.lapinkansa.fi/
Jouko Kurppa + Sointu Oinas


Lapin elämyksiä ympäri vuoden

Hollantilaisten saamiseksi Sallatunturille on tehty paljon töitä

Sallasta ne löytyvät kaikki, Lapin eksotiikka ja elämykset, sopivasti tarjottuna ympäri vuoden. Luonto ja sallalaiset ihmiset, kaikki tuo on lumonnut hollantilaiset Ursula ja Arne ter Morsin niin, että tänä kesänä he tulivat jo seitsemättä kertaa viettämään lomaansa Salla-tunturille. – Pystymme täällä tarjoamaan kaiken sen, mitä Lappi voi matkailijalle tarjota. Emme ole matkailun markkinoilla ainoa porukka, emmekä suurin, mutta olemme pystyneet erottumaan muista niin, että kohde kiinnostaa, tuumii matkailuyrittäjä Arto Virkkula, jonka isännöimä Sallatunturin tuvat on tänäkin kesänä ollut monen keltakilpisellä autolla liikkuneen hollantilaisen majapaikka.

Sallatunturilla on tehty viime vuosina runsaastiympäristötöitä. Nopeuslaskurinnettäkin on tänä kesänä uudistettu ja maisemoitu.

Virkkula toteaa, että hollantilaisilla on ollut suuri merkitys. – Etukäteen myydyillä matkoilla on pystytty takaamaan se, että palvelut Sallatunturilla pelaavat kesälläkin ja ne ovat tarjolla muillekin kävijöille. Sallan Tunturipalvelut Oy:stä Jussi Seppänen luonnehtii kesää hyväksi ja kansainväliseksi. Hollantilaisten lisäksi liikkeellä on muidenkin maiden kansalaisia. Parhaillaan 31 mökistä 21:ssa on majoittuneena ulkomaalaisia. Matkailu on herkkää. Viime vuonna Sallatunturille saakka kesämatkailuun heijastuivat ruokaskandaalit Keski-Euroopassa ja tänä vuonna yksittäisten kotimaisten liikkumiseen vaikutti huono hillasato.

Sesonki jatkuu

Tilastokeskuksen majoitustilaston mukaan ulkomaalaisten matkailijoiden yöpymiset Suomen majoitusliikkeissä lisääntyivät toukokuussa noin kuusi prosenttia viime vuoden toukokuuhun verrattuna. Eniten Suomessa yöpymistään ovat lisänneet hollantilaiset, yli 50 prosentilla. Toukokuun 18. päivänä tulivat Sallatunturille ensimmäiset hollantilaiset ja kesäsesonki jatkuu yhtä. Virkkula arvioikin, että Sallatunturin matkailukeskuksessa Lapin keskuksista ovat nyt pienimmät kausivaihtelut. – Ei tuo kaikki ole tullut sormia napsauttamalla; sen eteen on tehty täällä pitkäjänteistä työtä, meidänkin yritys pian parikymmentä vuotta, hän muistuttaa.

Avainsanoja myös käytännön tasolla ovat niin yrittäjien kuin muidenkin toimijoiden ja yksittäisten ihmistenkin yhteistyö. Pienillä yksityiskohdillakin on saatu aikaan mieleenpainuvia elämyksiä. – Täällä on tehty paljon töitä, että sesonkivaihtelut olisivat tasaisempia, vahvistaa myös Tarja Mattila Osuuskunta Jotoksesta, joka pyörittää ohjelmapalvelukeskusta Sallan Poropuistossa. Sallatunturilla omassa mökissään lomiaan viettävä helsinkiläinen Pirkko Ojala nimeää Sallan valteiksi: rauhan, rikkauden ja rakkauden eli ympäristö on rauhallinen, luonto rikas ja ihmiset ystävällisiä. Palvelut pelaavat myös kirkonkylässä terveyskeskusta myöten, hän vakuuttaa.

Matkailukoordinaattori Bart Braafhart edistää
nyt matkailua Koillis-Suomen Aluekeskuksen
ohjelman puitteissa. Työpaikka sijaitsee Sallassa.

Uutta koettavaa löytyy yhä

Ursula ja Arne ter Mors ovat Sallan maisemissa jo kokeneet talven pakkaset ja nähneet revontulet, toukokuussa kevään ja kesän kohtaamisen, syksyn ruskan, metsän ihmeet; he ovat pilkkineet ja onkineet, soutaneet lammella, istuneet tulilla ja kanootissa, kuunnelleet hiljaisuutta ja kävelleet metsässä, ajaneet koiravaljakolla ja moottorikelkalla. Mutta, Salla kiehtoo yhä. – Täältä löytyy aina uusia asioita, aivan uskomatonta; keskiyön aurinko juhannuksena on vielä nähtävä, he vakuuttavat ja aikovat palata.

Ursula ja Arne ter Mors osaavat jo muutaman sanan suomea, mutta he haluavat opetella lisää suomen kieltä, eivät kuitenkaan siitä syystä, että sallalaisten kanssa ei muuten löydy yhteistä kieltä. – seat ihmiset puhuvat täällä englantia, ja siten kielen puolesta pärjää hyvin myös kaupoissa, he valistavat. He olivat matkustelleet ennen Sallaa paljon muuallakin Kanadaa myöten. – Koskaan emme menneet samaan paikkaan uudelleen, vaan aina valitsimme toisen kohteen. Täältä ensimmäiseltä reissulta lähtiessämme ajattelimme, että ehkä tulemme tänne uudelleen. Tässä sitä nyt ollaan jo seitsemättä kertaa. Salla on lähempänä kuin Kanada, esimerkiksi. Silloin ensimmäisellä kerralla vaikutuksen tekivät hiljaisuus, luonto ja ystävälliset ihmiset. Pari muuten vihittiin viime talvena Sallan Poropuistossa 12 vuoden yhteiselon jälkeen; ja ne häät, ne olivat upeat, he muistelevat.

Täydellisesti erilaista

Parhaillaan Koillis-Suomen Aluekeskuksen matkailukoordinaattorina työskentelevä Bart Braafhart on lähtöisin Hollannista, Rotterdamista. Hän on koulutukseltaan opettaja, joka lomallaan tuli ensimmäisen kerran Sallaan vuonna 1978 ja sen jälkeen vuoteen 1999 melkein joka kesä ja vuodesta 1995 talvellakin. Elokuussa 1999 hän muutti Rotterdamista Sallaan.

 

Pertti Poromies, tai Bart, kuten häntä Sallassa kutsutaan, on paljon auttanut käytännön arkisissa asioissa, jotta hollantilaisten on ollut helpompi tulla Sallaan ja Luostolle – palvelujen saaminen omalla kielellä on iso asia hollantilaisillekin. Hän on mm. kääntänyt ruokalistoja ja laatinut matkoja järjestävälle matkatoimistolle automatkaajan oppaan. Yhteistyössä eri tahojen kanssa ovat saaneet muotonsa niin Luoston rinki kuin Sallan kierroskin.

Arne ja Ursula ter Mors Hollannista ovat
viihtyneet lomallaan Sallan Poropuiston
maisemissa. Tällaista maisemaa ei Hollannista löydy.

– Täällä on täydellisesti erilaista kuin Hollannissa, joka on hyvin tiheään asuttu maa. Hiljaisuus teki minuun syvän vaikutuksen ensimmäisellä kerralla. Uudessa tehtävässä hänen tarkoituksenaan on kehittää alueen matkailua edelleen, askel askeleelta, aloittamalla omista vahvuuksista ja pyrkimällä yhteiseen päämäärään. Alueen hänen mielestään tulee tehdä yhteistyötä useamman kuin yhden aluekumppanin kanssa samaan aikaan, sen lisäksi jokaisen kunnan on tehtävä yhteistyötä naapurikuntien kanssa. Monipuolisuus ja erilaisuus ohjelmissa ovat avaimia onnistumiseen. – Samaa tarjontaa ei ole järkevää tarjota joka paikassa, sillä silloin kaikille käy heikosti, hän tiivistää.

Courtesy: Lapin Kansa https://www.lapinkansa.fi/
Sointu Oinas